huolestuneita ystäviä ja tiedettä

Frankensteinin lukemisen aikana minuun iski suuri kiinnostus 1800-luvun kauhukirjallisuuteen ja muutaman tunnin tutkinnan jälkeen kokosin listan muutamasta kirjasta, jotka toivon tässä tulevaisuudessa lukevani. Yksi tällä listalla olevista kirjoista oli Robert Louis Stevensonin kirja Tohtori Jekyll ja herra Hyde. 

Minullahan on nyt ollut kyseisen kirjan lukemisen jälkeen muutama viikko aikaa pohtia mitä ihmettä tästä nyt voisi kirjoittaa ja tässä tunti sitten tulin sellaiseen tulokseen, että katsotaan nyt mitä tulee kun annan vaan ajatusten lennellä js kirjoitan ne sitten ylös.

Herra Utterson on rutiini kävelyllään sukulaisensa enfieldin kanssa, kun he kävelevät eriskummallisen talon ohi. Enfield alkaa kerto omituisesta tapahtumasta jonka hän kohtasi muutama kuukausi sitten kävellessään myöhään illalla kotiin. Enfield käveli kyseisen talon lähistöllä, kun hän näki nuoren tytön ja omitusien miehen, nimeltään herra Hyde, törmäävän toisiinsa ja Hyde talloo kaatuneen tytön päälle. Enfield jahtaa Hyden perään ja pakottaa tämän maksamaan 100 puntaa tytön perheellä, jotta tarinat tästä tapahtumasta eivät alkaisi kiertämään ja pilaisisivat Hyden maineen. Hyde katoaa alussa mainitsemaani taloon ja palaa 10 punnan ja sekin kanssa jonka on allekirjoittanut Uttersonin hyvä ystävä Tohtori Jekyll. Utterson muistaa Jekyllin juuri tehneen muutoksen testamenttiinsa, jonka mukaan jos Tohtori Jekyllin olisi kuolla taikka kadota kaikki hänen omaisuutensa siirtyisi nuorelle herra hydelle. Utterson alkaa epäillä hyden kiristävän Jekylliä,joten hän päättää alkaa tutkimaan Jekyllin ja Hyden erikoista suhdetta, joka lopussa paljastuu paljon omistuisemmaksi kuin Utterson osasi odottaa.

Novelli käsittelee epäilemättä hyvän ja pahan taistelua useilla tasoilla, enempää en voi oikeastaan sanoa pilaamatta mitään. Kirjassa on myös vahvana keskipisteenä maine ja ulkonäkö ja miten ne vaikuttavat toisten suhtautumiseen ihmisten tekoihin ja sanoihin.

Kirjassa onnistui erittäin hyvin tapahtumapaikkojen kuvailemisessa. Lontoota kuvattiin sumuisena ja sen katuja karuina. Viktoriaanisen Lontoon kaupunki kuva yhdistyi täydellisesti Herra Hydea ympäröiviin tapahtumiin.  Jos en jo valitettavasti olisi ehtinyt palauttaa kirjaa kirjastoon olisin tähän kohtaan heittänyt jonkun mukavan pikku pätkän jonka avulla tukisin tätä väitettäni.

Valitettavasti lukemani suomennos oli hyvin selvästi suomennos. Kääntäjä oli selkeästi pyrkinyt jäljittelemään alkuperäisteoksen kirjoitustyyliä jä epäonnistunut siinä. Joissakin kohtia tämä häiritsi minun lukemistani huomattavasti. 

Loppujen lopuksi Tohtori Jekyll ja Herra Hyde on erittäin mukava ja lyhyt "väli-palamainen" kirja. Ellet tietysti ala kolmelta aamuyöllä pohtimaan sen syvempää tarkoitusta ja etsimään opetusta jonka voisi käyttää omassakin elämässä (olen tosissani, kun sanon etten suosittele tätä)

Hoidetaan tämä nolostuttava luku alta

Kello on 00.32 ja jostakin ällistyttävästä itsetunnnon tempauksesta olen nyt päättänyt koota ajatukseni kirjasta Maailman Kaikkeuden Huonoin Elokuva.

Kyseinen kirjahan on siis ensimmäinen kirja jonka olen vapaaehtoisesti lukenut suomeksi sitten vuoden 2012. Sitä edeltävä kirjalisuuden lukuhistoriani on sen tasoista proosaa etten edes uskalla siitä puhua, joten taidanpahan jatkaa nyt tuohon kirjaan.

Maailman kaikkeuden huonoin elokuva alkaa kirjailijan huomautuksella, jonka aikana saa hyvän kuvan tulevan tekstin sarkastisesta ja nykyistä mainstream kirjallisuutta arvostelevasta tyylistä. Voin jo suoraan tässä kohtaa myöntää, että jos tätä kirjailijan huomautusta ei olisi, en olisi luultavasti koskaan lukenut tätä kirjaa.
Huomautuksessa kirjailija kertoo meille hänen historiastaan elokuvakäsikirjoittajana ja siitä kuinka hän päätti lopettaa uransa maailman kaikkeuden huonoimman elokuvan tekemisen jälkeen.

Kirjan kertojana toimii 17 vuotias poika nimeltään Greg Gaines. Hän aloittaa tarinansa kertomisen toteamalla, että High School on syvältä. Greg kertoo koulussaan olevista klikeistä.

Jo ensimmäisen luvun jälkeen on kohtuun selvää minkälainen hahmo Greg on ja minkälaiseksi hän tulee muuttumaan. En pidä tätä huonona asiana, koska se ei millään tavalla pilaa kirjan juonta. Greg on siis High School vakoilun ammattilainen. Hän tietää salaisuuden huomaamattomuuteen; ei saa olla liian omituinen eikä liian tyylitelty, mutta missään nimessä ei saa olla kenenkään paras kaveri. Gregin 'kaikkien mielestä ok' status muuttuu kuitenkin, kun hänen äitinsä pakottaa hänet elvyttämään ystävyytensä Racheliin, joka on juuri diagnosoitu leukemialla.

Jo kirjailijan huomautuksessa luvattiin ettei kirja sisältäisi yhtäkään siirappista muka syvällistä kappaletta jossa todetaan tämän syöpääsairastavan hahmon uskomatonta maailmannäkemystä sairautensa takia. Onnekseni tämän lupauksen kirja pitää. Joten tämä kyllä ehdottomasti eroaa muista suosituista "Syöpä kirjoista" joita nyt esimerkkinä on The Fault In Our Stars. Kirja myös saa minulta lisä pisteitä jättämällä sen tyypillisen teiniromanssin pois. Siis todellakin. Jos jaksaisin alkaisin laskemaan kuinka monta kertaa kirjassa on käytetty sanoja "Jos tämä olisi teini romanssi" tai jotain sinne päin.

En usko, että olen hyvin pitkään aikaan nauranut yhtä paljon, kuin tätä kirjaa lukiessani. Huumori on osittain hyvin härskiä ja kiroiluakin löytyy jonkin verran. Gregin omituiset ja yllättävän pitkälle viedyt jutut välillä jätti niin hämmentyneeksi ja kummastuneeksi ettei voinut olla ainakin naurahtamatta.

kirjassa hyvin mukavaa oli tapa jolla suuri osa dialogista oli esitetty. Keskusteluja oli esitetty käsikirjoitusmaisesti, joka sopi hyvin kirjailijan, Jesse Andrewin, entiseen uraan ja Gregin ja hänen ystävänsä Earlin vapaa-ajan harrastukseen, eli elokuvien tekemiseen.

INT. MINUN HUONEENI - PÄIVÄ

EARL

Saamari. Se oli kyllä syvältä.

GREG

Me olemme syvältä 

EARL

Mä olen vittu syvemmältä kuin sä.

GREG

Pyrkien samanlaiseen rentouteen, 

jolla yksitoistavuotias Earl pystyy 

sanomaan "vittu"

Niin, tuota, paska.

EARL

Vittu.

Tämä keskustelu siis käytiin sen jälkeen, kun Greg ja Earl tekivät suuren virheen kun antoivat Gregin vanhempien katsoa heidän elokuvansa (joka oli siis todella syvältä) ja tietystihän he näin vanhemmallisesti pitivät sitä maailman hienoinpana elokuvana.

Eipähän minulla muuta.

Fin

ps. jos jostain erittäin ihmeellisestä kohtalon tuottamasta sattumasta se henkilö joka pisti ne upeat kamelin ja kirahvin piirroksilla koristetut post-it notesit tämän kirjastosta lainaamani kopion väliin lukee tätä. Niin että kiitos. oli aikamoinen päivän piristys.