Minullahan on nyt ollut kyseisen kirjan lukemisen jälkeen muutama viikko aikaa pohtia mitä ihmettä tästä nyt voisi kirjoittaa ja tässä tunti sitten tulin sellaiseen tulokseen, että katsotaan nyt mitä tulee kun annan vaan ajatusten lennellä js kirjoitan ne sitten ylös.
Herra Utterson on rutiini kävelyllään sukulaisensa enfieldin kanssa, kun he kävelevät eriskummallisen talon ohi. Enfield alkaa kerto omituisesta tapahtumasta jonka hän kohtasi muutama kuukausi sitten kävellessään myöhään illalla kotiin. Enfield käveli kyseisen talon lähistöllä, kun hän näki nuoren tytön ja omitusien miehen, nimeltään herra Hyde, törmäävän toisiinsa ja Hyde talloo kaatuneen tytön päälle. Enfield jahtaa Hyden perään ja pakottaa tämän maksamaan 100 puntaa tytön perheellä, jotta tarinat tästä tapahtumasta eivät alkaisi kiertämään ja pilaisisivat Hyden maineen. Hyde katoaa alussa mainitsemaani taloon ja palaa 10 punnan ja sekin kanssa jonka on allekirjoittanut Uttersonin hyvä ystävä Tohtori Jekyll. Utterson muistaa Jekyllin juuri tehneen muutoksen testamenttiinsa, jonka mukaan jos Tohtori Jekyllin olisi kuolla taikka kadota kaikki hänen omaisuutensa siirtyisi nuorelle herra hydelle. Utterson alkaa epäillä hyden kiristävän Jekylliä,joten hän päättää alkaa tutkimaan Jekyllin ja Hyden erikoista suhdetta, joka lopussa paljastuu paljon omistuisemmaksi kuin Utterson osasi odottaa.
Novelli käsittelee epäilemättä hyvän ja pahan taistelua useilla tasoilla, enempää en voi oikeastaan sanoa pilaamatta mitään. Kirjassa on myös vahvana keskipisteenä maine ja ulkonäkö ja miten ne vaikuttavat toisten suhtautumiseen ihmisten tekoihin ja sanoihin.
Kirjassa onnistui erittäin hyvin tapahtumapaikkojen kuvailemisessa. Lontoota kuvattiin sumuisena ja sen katuja karuina. Viktoriaanisen Lontoon kaupunki kuva yhdistyi täydellisesti Herra Hydea ympäröiviin tapahtumiin. Jos en jo valitettavasti olisi ehtinyt palauttaa kirjaa kirjastoon olisin tähän kohtaan heittänyt jonkun mukavan pikku pätkän jonka avulla tukisin tätä väitettäni.
Valitettavasti lukemani suomennos oli hyvin selvästi suomennos. Kääntäjä oli selkeästi pyrkinyt jäljittelemään alkuperäisteoksen kirjoitustyyliä jä epäonnistunut siinä. Joissakin kohtia tämä häiritsi minun lukemistani huomattavasti.
Loppujen lopuksi Tohtori Jekyll ja Herra Hyde on erittäin mukava ja lyhyt "väli-palamainen" kirja. Ellet tietysti ala kolmelta aamuyöllä pohtimaan sen syvempää tarkoitusta ja etsimään opetusta jonka voisi käyttää omassakin elämässä (olen tosissani, kun sanon etten suosittele tätä)
